Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ottaa tuoreessa vuosikirjassaan kantaa lasten asemaan Suomessa.Lapsiasiavaltuutetun mukaan lapsia koskevat näkemykset ovat ristiriitaisia, kertoo MTV3.
Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö
Olemme saanut lukea tänään lehdistä, että monissa suomalaisissa päiväkodeissa lapsiin kohdistuu raakaa ja julmaa väkivaltaa. Tekijänä ovat toiset lapset samassa päiväkodissa.
Lainaus tämän päivän iltalehdestä: Lukijat kertovat: Tällaista on päiväkotien väkivalta - ”Lastani potkittiin ja kuristettiin - joutui kuinka kavereita saadaan -keskusteluihin”
Tunnen itseni melko väsyneeksi tähän kaikkeen, enkä tykkää elämääni liittyvien asioiden julkaisujen rajoittajista.
Minusta tuntuu ajoittain siltä, että teen suurempia rikoksia kertomalla julkisesti kuvallisesti ja kirjallisesti elämästäni rehellisesti itselleni rakkaita henkilöitä kunnioittaen kuin monet tappajat tai lapsiinsekaantujat. Minä en ole ilman poikien omaa tahtoa julkaissut kuvia tai videoita enää vuoden 2015 jälkeen poikkeuksena sitä ajankohtaa ennen otetut kuvat.
Ilman kokemuksiani elämästä tuskin olisin alkanut mielenterveysaktiiviksi, koska en olisi sairastunut niin vaikeasti. Siksi koen mielenterveysasioista kertomisen oman elämän välityksellä hyvin tärkeäksi jopa eräänlaisena kutsumuksena, vaikka elämäni olisi voinut olla myös hyvin erilainen.
Eduskunnassa käytiin tänään 7.3. tärkeä lähetekeskustelu lapsiasiavaltuutetun laajasta kertomuksesta eduskunnalle. Vastaavanlaista asiakirjaa ei ole Suomessa koskaan ennen laadittu. Kertomuksessa korostuu, että lapsuus antaa suunnan ihmisen myöhemmälle kehitykselle. Ajatus kiteytyy tässä lainauksessa: "Mitä lapsuudessa jää tavoittamatta, kertautuu myöhemmin aikuisuudessa. Mitä lapsuudessa saavutetaan, kertautuu moninkertaisena hyvänä sekä yksilölle että yhteiskunnalle."
Yle uutisoi, että Puolan sisäministeriö suunnittelee turvapaikkaa hakeneiden ja pakolaisasemassa olevien lasten koulunkäynnin siirtämistä pois yleisistä, puolalaislasten käyttämistä kouluista pakolaiskeskuksiin. Näkisin tässä Puolan viranomaisten pyrkimyksen priorisoida puolalaislasten hyvät oppimistulokset vieraiden integroitumisen edelle.
”Äiti, osta ruokaa! Äiti, osta ruokaa! Äitii, osta ruokaa!”
Lohdutonta itkua. Lohdutonta itkua. Noin kolmivuotias poika itkee, itkee ja toistaa uudestaan ja uudestaan samaa lausetta tuskaisesti kaupan kassalla. Äiti on aivan hiljaa. Kaukaa en näe, mitä äiti ostaa.
Sitten itku ja huuto jatkuu tuulikaapissa. Kun lähden kaupasta ulos. Poika istuu pakkasessa lumisella asfaltilla ja äiti seisoo muovikasssien kanssa viiden metrin päässä.
Silpominen on yksi räikeimmistä ihmisoikeusrikkomuksista. Naisen sukupuolielinten silpominen on tapa, jossa osa naisen ulkoisista sukuelimistä leikataan pois. Joka ikinen päivä noin 8000 tyttöä ja naista silvotaan eri puolilla maailmaa ja mitä vastenmielisimpiä tapoja käyttäen. Alkukantaisissa maissa- ja olosuhteissa tätä rituaalia harjoitetaan jopa särkemällä lasipullo ja lapsen sukuelimistä osa silvotaan terävällä lasinpalasella. Hygieniasta ja terveydestä piittaamatta.
Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.