Jenkan tahti

Sinullekin syötetään huumetta

Joitain vuosia sitten velloneesta rasvakeskustelusta on siirrytty toden teolla sokerikeskusteluun. Yle on viime päivinä julkaissut useammankin artikkelin, joissa haastatellut vakuuttavat sokerin olevan samanlainen päihde kuin alkoholin tai huumeiden.

 

Esimerkiksi eilen A-studiossa näkemyksistään kertoi ruotsalainen Bitten Jonsson. Myös Avominne-kouluttaja Marja Kanu on päässyt ääneen Ylen sivuilla. Näiden asiantuntijoiden mukaan osa ihmisistä on sokeririippuvaisia, ja tilaa voi verrata alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Yle on jopa julkaissut sivuillaan Jonssonin näkemysten kyljessä testin, joka kertoo, onko sokerista tullut ongelma.

 

Muuten ihan kiva, mutta kaipaisin hieman enemmän “lihaa luiden ympärille” sokerikeskusteluun. Ylen jutuissa ei juuri lainkaan kerrota, mihin näiden asiantuntijoiden tiedot perustuvat.  Bitten Jonsson ilmeisesti perustaa tietonsa omiin hoitokokemuksiinsa. Kaiken lisäksi eilen A-studiossa THL:n asiantuntija oikeastaan kiisti Bitten Jonssonin väitteet. Mihin siis pitäisi uskoa?

 

Hieman paremman kuvan aiheesta antaa mielestäni hiljattain Guardian-lehdessä julkaistu juttu Robert Lustigista. Jutussa sokerin myrkyllisyyttä tutkinut ja siitä kirjoittanut Lustig selittää hieman Ylen juttuja tarkemmin, mistä asiassa on kyse. Lustigin mukaan yksi tärkeä tekijä on kortisoli, joka lisää “lohturuokien” syömistä. Guardianin jutussa käydään muutenkin tarkemmin läpi sitä, miten sokeri vaikuttaa kehoon.

 

Lustigin näkemyksistä on toki kerrottu Suomessakin.

 

Mielestäni Lustigilla on tärkeä pointti siinä, että meille tavallisille ihmisille tuputetaan huomaamatta sokeria muodossa jos toisessa. Elintarviketeollisuus pitäisi siis saada aisoihin. Maustetut jogurtit ovat tunnetusti sokeripommeja, mutta niin monissa muissakin valmisruoissa ja puolivalmisteissa on paljon sokeria. Esimerkiksi käy vaikkapa taco-mausteseos. Joskus aikoja sitten lueskelin ainesosalistaa ja totesin sen jälkeen, että jatkossa maustan tortillapöperöni itse. Paljon parempaa tulee ja sokerit sun muut lisäaineet jäävät pois.

 

Jos Lustig on oikeassa, tilanne on oikeasti aika pelottava. Kuinka moni suomalainen on pahasti sokeririippuvainen? Guardianin jutussa tuodaan esille ajatus, että ylipaino (joka on suurelta osin sokerin syytä) ei ole henkilökohtainen vaan yhteiskunnan ongelma. Lustigin mielestä tarvitaan “katkaisuhoitoa ja lakeja”.

 

Tällä hetkellä tuntuu olevan muodissa ryhtyä sokerilakkoon. (Asiantuntijoiden mukaan pelkkä kuukauden lakko ei tosin riitä, vaan muutoksen pitäisi olla pysyvä.) Mielestäni kuluttajan täytyy olla tässä(kin) asiassa todella valveutunut, että täysin sokeriton elämä onnistuu. Ja toisaalta: enpä itsekään pidättäydy kokonaan esimerkiksi alkoholista, sillä en ole alkoholisti. Mutta olenko sokeriaddikti? Sain Ylen testissä tuloksen “huolestuttavaa”. No, sen tiesin ilman testiäkin.

 

Mikä siis ratkaisuksi? (Sokeriverohan meillä jo on.) Karkkikauppa säädellyksi Alkon tapaan? Jos nyt ainakin ensin saataisi se ylimääräinen sokeri pois ihan tavallisista elintarvikkeista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Mielestäni Lustigilla on tärkeä pointti siinä, että meille tavallisille ihmisille tuputetaan huomaamatta sokeria muodossa jos toisessa. Elintarviketeollisuus pitäisi siis saada aisoihin."

Vaatimukset elintarviketeollisuuden "aisoihin saamisesta" olisivat jollain tavalla ymmärrettäviä, mikäli teollisuus jatkuvasti narahtelisi siitä, että lisäilevät kertomatta sokeria tai muuta tuotteisiinsa.

Todellisuus kuitenkin on, että tuotteista löytyy tuoteseloste, jossa luetellaan mitä aineita ja kuinka paljon tuote sisältää.

Mikäli kuluttaja on niin laiska tai tyhmä, ettei joko osaa lukea tuoteselostetta, tai sen luettuaan kuitenkin päätyy ostamaan tuotteen, syyllinen ei löydy elintarviketeollisuudesta, vaan peiliin katsomalla.

Jogurtit ovat ehkä se kaikkein pöllöin esimerkki sokerin "pakkosyötöstä". Korvaava tuote, maustamaton jogurtti, löytyy siitä samasta hyllystä. Mutkun se on niin kauhean vaivalloista napata siitä viereisestä pakastealtaasta marjat mukaan...

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Minulle ei ole vaivalloista olla syömättä maustettua jogurttia. Meillä syödään maustamatonta marjojen ja hedelmien kera :)

Hmm, sokeri kyllä mainitaan tuoteselosteessa, mutta aina ei mainita sitä, miten paljon tuotteen hiilareista on sitä lisättyä sokeria...

Tuossa Guardianin jutussa mainitaan myös, että "valistaminen ei toimi". No, en tiedä, olenko ihan samaa mieltä, en usko että siitä haittaakaan on. Olisivatkohan kuluttajat Suomessa ylipäätänsäkin valistuneempia kuin vaikka Britanniassa?

Huomasin taannoin, että esimerkiksi ketsuppeihin on ilmestynyt "vähemmän sokeria" -versio. Ihan hyvä sekin. Tosin ketsuppi itsessään ei ole kovin järkevää syötävää muutenkaan, ainakaan, jos sitä tunkee joka paikkaan.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Muistaakseni kirjoitin yleisesti, että kuluttaja...

Pointtini oli ehkä enemmänkin se, että pidän toki hyvänä sitä että keskusteluun nostetaan prosessoituihin elintarvikkeisiin tungetut ylimääräiset ainesosat. Olkoonkin, että siinäkin keskustelussa on aika lailla yhden totuuden oireita. Yksi sivujuonne on karppausboomista käynnistynyt sokerijahti, joka parhaimmillaan on johtanut sellaisiin ylilyönteihin, että varoitellaan syömästä hedelmiä, koska hedelmäsokeri.

Yhtä lailla pitäisi keskustella monesta muustakin aineesta, jota ruokiin tungetaan. Niin, ja sivujuonteena tälle sokerijahdille pidän ongelmallisena esim. sitä että sokerista pelästyneet kuluttajat valitsevat sen sijaan erilaisilla makeutusaineilla makeutettuja tuotteita. Mitenkäs sen aspartaamin terveysvaikutusten kanssa olikaan?

Niin, ja pitkän intron jälkeen se pähkinä. Ongelmalliseksi keskustelun tekee se, että aletaan osoittaa syyttävällä sormella elintarviketeollisuutta. Siinä kun samalla tullaan antaneeksi kuluttajalle synninpäästö. Ei se ole kuluttajan oma vika että lappaa moskaa suuhunsa, vaan elintarviketeollisuuden, joka pakottaa/ huijaa siihen...

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #4

Olet ihan oikeassa. Ja joo, menee vähän överiksi, ettei saisi hedelmiä syödä. Ja Bitten Jonssonin mukaan ruisleipäkin olisi kiellettyä. Siis niille, joilla on addiktio. Nämä vastakkaiset näkemykset ovat vähän haasteellisia, kun arvioi eri lähteitä ja miettii, ketä uskoisi eniten.

Ja tosiaankin ei ole mikään ratkaisu, että siirrytään sokerista makeutusaineisiin. Lisäaineet ylipäänsä ovat tärkeä ja huolestuttava aihe.

Mielestäni hätkähdyttävää olikin tässä juuri se, että Lustig tuntuu kovasti syyttävän elintarviketeollisuutta. Tähän asti on ajateltu yleisesti, että läski on läskin oma vika. Lustig haastaa tätä ajattelua. Itse uskoisin, että se on vähän sekä että. Kyllähän sitä sokeria on alettu tunkemaan tuotteisiin sen jälkeen, kun rasva meni pannaan...mutta toisaalta pakkohan on vastuuta olla ihmisellä itselläänkin painostaan.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #5

Mielestäni tuo ajattelu, että ihmisellä tulisi olla vastuuta painostaan on perusluonteeltaan virheellinen. Teollinen ruuantuotanto ja epäterveellisen ruuan markkinointi ovat pääasiallisia syyllisiä nykyisiin ongelmiin. Prosessoitu ruoka on haitallista, silti sitä myydään jopa terveystuotteena. Nykyinen ravintokeskustelu on hyvin harhaanjohtavaa. Ihmedieettejä myydään ja televisiossa näytetään pikalaihdutusohjelmia, jossa 100 kiloa vuodessa laihduttaneet näyttävät esimerkillään, että laihtuminen onnistuu kaikilta. 95% epäonnistuu painonpudotuksessa.

Yritä itse- moralisointi johtaa siihen, että ne 95% kärsivät syyllisyydentunteista ja tuntevat itsensä huonoiksi kun "helppo homma" ei natsannut omalla kohdalla. Se on erittäin huono lähtökohta omasta terveydestä huolehtimiselle.

Terveellinen ruoka pitäisi olla pääasia. Liikunta on hyvä tuki terveydelle. Laihuus ei ole niin tärkeää kuin terveys ja hyvinvointi. Sokeri on hyvin haitallista terveydelle varsinkin suuremmassa määrin mutta laihduttaminen ihmedieeteillä ja -ohjelmilla on myös vaarallista. Prosessoidut laihdutustuotteet ja muut ravintolisät ovat myös potentiaalinen uhka terveydelle. Nykyisessä tilanteessa ihminen, joka "yrittää itse" joutuu todennäköisesti huijatuksi käyttämään itselleen haitallisia tuotteita ja keinoja eli oma yrittäminen ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa niin kauan kuin laihdutusteollisuus ja huuhaa hallitsee yleistä keskustelua. Teollisuus haluaa myydä ihmedieettiä ja laihdutusmehua vuodesta toiseen, ne eivät mene kaupaksi, jos niillä laihtuu pysyvästi.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #12

Hyviä pointteja. Ensin ihmiset mättävät prosessoitua ruokaa ja sen jälkeen ostavat "laihdutusruokaa"...jonka jälkeen herkkuja...

"Teollinen ruuantuotanto ja epäterveellisen ruuan markkinointi ovat pääasiallisia syyllisiä nykyisiin ongelmiin." Mihin perustat tämän näkemyksen?

Ja mitä ehdottaisit ratkaisuksi ongelmaan?

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #13

Epäterveelliset ruuat ovat hyvin esillä ja mainostettuja. Vaihtoehtona niille on "terveysruuat", jotka ovat usein myös aivan yhtä epäterveellisiä. Ihmisiä valistetaan huomattavassa määrin ruokavaliosta mutta oikean tiedon lisäksi on paljon enemmän harhaanjohtavaa mainontaa, epämääräistä moralisointia ja suoranaista huijaamista.

Helppoa ratkaisua näin suureen ongelmaan ei ole. Täytyy muistaa, että epäterveellinen ruokavalio ja ylipaino on useiden sairauksien riskitekijä, joten yhteiskunnalla olisi merkittävä taloudellinen intressi puuttua tähän kierteeseen. Esimerkiksi diabeteksen kustannukset nousevat räjähdysmäisesti.

Mitä sitten voisi tehdä? Se on hyvä kysymys. Lisäaineita pitää tutkia objektiivisesti ja niiden käyttöä rajoittaa huomattavasti nykyisestä.

Valistusta on paljon tarjolla, en tiedä, auttaisiko henkilökohtaisen painonhallinnan tukeminen yhteiskunnan varoin merkittävästi.

Terveellisen ruuan verohelpotukset ovat myös kyseenalaisia. Nykyisellään erilaiset epäterveellisen ruuan haittaverot ovat myös osoittautuneet huonosti suunnatuiksi.

Markkinataloudessa ei voi kovin helposti määrätä kauppaa siitä, millaista bisnestä se harjoittaa. Jos roskaruoka menee kaupaksi paremmin, sitä myydään. Jos lisäaineilla kyllästetyt kestosäilykkeet ovat kannattavampia kuin tuore ruoka, sitä suositaan.

Näyttäisi siltä, että huonoja keinoja on tarjolla enemmän kuin tehokkaita. Ihmisten huoli omasta terveydestä kääntyy usein heitä itseään vastaan. Uskoisin, että sinnikäs perusasioiden toistaminen ja syyllistämisen lopettaminen auttaa melko pitkälle. Terveysfasismi ja roskaruokakulttuuri ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Yksi asia mikä voisi auttaa, on helpottaa yksinkertaisemman ruuan myyntiä. Tuoreita kaloja pitäisi voida myydä suoraan kuluttajalle. Pitäisi kannustaa keräämään marjoja ja sieniä ja myymään niitä myös niille, jotka eivät itse siihen ehdi tai pysty. Pienten ruuanvalmistajien byrokratiaa pitäisi helpottaa. Nykyjärjestelmä suosii eineksiä ja pitkälle prosessoituja ruokia vaikka yksinkertaisempi ruoka on terveellisempää. Lähiruuasta puhutaan paljon mutta käytäntö ei suosi sitä.

Timo Raunio Vastaus kommenttiin #20

Olen samoilla linjoilla Villen kanssa.

Elintarviketeollisuus varsin innokkaasti tuputtaa markkinoille epäterveellisiä elintarvikkeita, usein vieläpä mainostaen niitä "terveellisinä", "ravitsevina" tai muulla tavoin "hyvinä" vaihtoehtoina.

Eikä tässä vielä kaikki. Tämän lisäksi jopa THL:n antama virallinen ravitsemusvalistus on toisinaan sangen vinoutunutta, eikä vastaa alan uusinta tieteellistä tietoa. Surullisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa uudet, keväällä 2014 annetut viralliset ravitsemussuositukset, joissa ei sokerin haitoista mainita juuri mitään. Ainoastaan sokeripitoisten juomien todetaan olevan terveydelle haitallisia, mutta muutoin ei sokerin käytössä kerrota olevan ongelmaa.

Eli tavallinen kansalainen ei voi luottaa edes viranomaisten välittämään informaation, vaan hänen on itse kaivettava tieto esiin, mikäli haluaa varmistua käyttämiensä elintarvikkeiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Tämä puolestaan edellyttää tiettyjen pohjatietojen hallitsemista, koska aivan mitä tahansa vastaan tulevia väitteitä ei pidä automaattisesti mennä uskomaan ja niiden ohjeistuksia käytännössä noudattamaan.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #12

"Teollinen ruuantuotanto ja epäterveellisen ruuan markkinointi ovat pääasiallisia syyllisiä nykyisiin ongelmiin."

Ja teollista ja epäterveellistä ruokaa on pakko syödä siksi, että? Koululaiset ja varusmiehet taitavat olla tässä maassa ainoita, jotka eivät saa itse päättää millaisista aineksista valmistettua ruokaa syövät. Muut voivat ihan itse kaupassa käydessään päättää, jäävätkö teolliset ja epäterveelliset valmisteet hyllyyn vai eivät.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #15

Ihmisten päätöksiin vaikuttaa esim. mainonta ja erilaiset, usein harhaanjohtavat terveysväittämät. Kaupoissa epäterveelliset ruuat ovat myös hyvin esillä ja usein edullisia. En ole väittänyt, että kenenkään on pakko syödä mitään tiettyä ruokaa, se ei olennainen pointti vaan se mihin kulutusta ohjataan.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #19

Ei elintarviketeollisuus kaupittele ihmediettejä (mihin ketjussa on moneen kertaan viitattu), ne ovat yksittäisten tietämättömien ja/tai rahanahneiden puoskareiden tuotoksia. Etenkin Suomessa kuluttaja myös aika hyvin tietää, mitä ostaa. Pakkausmerkinnät ovat kunnossa, ja teepussikohun kaltaisia ilmiöitä joissa tuotteista paljastuu jotain ylimääräistä on hyvin vähän.

Minusta myös mainonta on Suomessa hyvin kontrollisia, suoranaisesti virheellisiä väittämiä ei juuri näy. Kun lisäksi valtiovalta tarjoaa kohtuullisen laadukasta informaatiota ravinnosta (kyllä, tässäkin ketjussa parjatut ravintosuositukset), niin ihmisille annetaan mielestäni ihan hyvät mahdollisuudet elää terveellisesti ja onnistua painonhallinnassaan. Lisäksi välttävän medialukutaidon omaava henkilö löytää oikeaa tietoa helposti internetistä yms suomeksi tai englanniksi.

Miksi sitten painonhallinta tuntuu olevan ihmisille entistä vaikeampaa? Tähän vaikuttaa yhteiskunnallisen kehityksen myötä tapahtunut muutos ravinto- ja liikuntatottumuksissa. Hyötyliikunta on vähentynyt, tämä on kai kaikille selvää. Liikkumisen vaikutusta painonhallinnassa kuitenkin usein yliarvioidaan, vähäinen liikunta ei tee kenestäkään ylipainoista (kehoon toimintakykyyn se toki vaikuttaa). Tärkeämpi tekijä on kuitenkin ravintopuolella tapahtunut muutos. Elintaso on noussut, ja nykyään on tarjolla enemmän ja monipuolisemmin kaikkea mahdollista. Myös herkkuja. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen vaatii parempaa elämänhallintaa ja itsekuria. Samaan aikaan ehkä jonkinlainen peritty ravintotietämys ja ruuanlaittotaito on osalla ihmisistä kadonnut. Kotona onkin pienestä pitäen ollut lapsille välipalana tarjolla roiskeläppäpitsoja tai mikrohampurilaisia, koska vanhemmat eivät ole iltapäivisin lasta ruokkimassa. Pahimmassa tapauksessa samaa valmisateriasettiä syödään myös illallisella. Vanhempien vastuu terveellisten elämäntapojen välittäjänä omille lapsille on suuri, ja tällä hetkellä monen lapsen ja nuoren mahdollisuudet terveisiin elämäntapoihin tuhotaan tehokkaasti jo kotona.

Mutta kyllä, sokeri koukuttaa ja lihottaa. Minusta vika ei kuitenkaan ole sokeria sisältäviä tuotteita markkinoivan ja myyvän elintarviketeollisuuden, vaan niitä ostavien kuluttajien. Väitän, että käytännössä jokainen suomalainen tietää liiallisen sokerin saannin olevan pahasta. Ja koska käytännössä jokainen suomalainen nuori ja aikuinen osaa myös lukea, tietää hän missä tuotteissa sitä sokeria on. Ei vastuuta omasta (tai lastensa) elämästä voi ulkoistaa. Eivät terveelliset elämäntavat ole mitään rakettitiedettä. Jos halua pitää huolta omasta hyvinvoinnista löytyy riittävästi, niin jokaiselta se kyllä onnistuu.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #30

"Elintaso on noussut, ja nykyään on tarjolla enemmän ja monipuolisemmin kaikkea mahdollista. Myös herkkuja. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen vaatii parempaa elämänhallintaa ja itsekuria."

Niin. Lustigin mielestä ihmisiltä vaaditaan jo liikaa, ja 95% epäonnistuu painonpudotuksessa. Koska se on sinun mielestäsi heidän oma vikansa (koska "terveelliset elämäntavat eivät ole rakettitiedettä"), niin annetaanko tilanteen olla tällaisena? Selviytykööt ne, jotka ovat tarpeeksi fiksuja, etteivät liho?

Jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen. Ei auta sanoa heille, että "olette ylipainoisia, laihtukaa". Pitäisi keksiä jotain uutta, jos haluaa tämän ongelman ratkaista.

Käyttäjän AiriMantovaara-puolakka kuva
Airi Mantovaara-puolakka Vastaus kommenttiin #15
Timo Raunio Vastaus kommenttiin #12

Olen samoilla linjoilla Villen kanssa.

Elintarviketeollisuus varsin innokkaasti tuputtaa markkinoille epäterveellisiä elintarvikkeita, usein vieläpä mainostaen niitä "terveellisinä", "ravitsevina" tai muulla tavoin "hyvinä" vaihtoehtoina.

Eikä tässä vielä kaikki. Tämän lisäksi jopa THL:n antama virallinen ravitsemusvalistus on toisinaan sangen vinoutunutta, eikä vastaa alan uusinta tieteellistä tietoa. Surullisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa uudet, keväällä 2014 annetut viralliset ravitsemussuositukset, joissa ei sokerin haitoista mainita juuri mitään. Ainoastaan sokeripitoisten juomien todetaan olevan terveydelle haitallisia, mutta muutoin ei sokerin käytössä kerrota olevan ongelmaa.

Eli tavallinen kansalainen ei voi luottaa edes viranomaisten välittämään informaation, vaan hänen on itse kaivettava tieto esiin, mikäli haluaa varmistua käyttämiensä elintarvikkeiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Tämä puolestaan edellyttää tiettyjen pohjatietojen hallitsemista, koska aivan mitä tahansa vastaan tulevia väitteitä ei pidä automaattisesti mennä uskomaan ja niiden ohjeistuksia käytännössä noudattamaan.

Käyttäjän AiriMantovaara-puolakka kuva
Airi Mantovaara-puolakka Vastaus kommenttiin #12

Asioita tiedostava ihminen ei sorru "teollisuuden mainostamiin pöperöihin".

Jokainen osaa itse keittää perunat, JOS osaa lukea tätä tekstiä!

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #4

Juups, onhan tämä sokerijahti mennyt kummaksi. Itselläni on päin vastoin ongelmana luontaisesti liian alhainen verensokeri joka heittää herkästi hypoglykemian puolelle. Mun on pakko vedellä pitkin päivää niitä hiilareita, useimmiten hedelmien muodossa, muuten hukka perii. Kyllä ylensyövillä ihmisillä on ihan oma vastuu, ei niitä syömisiä pidä jonkun valtiovallan tai terveysviranomaisen kontrolloida.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Ote Guardianin jutusta:
""What they knew was, when they took the fat out they had to put the sugar in, and when they did that, people bought more. And when they added more, people bought more, and so they kept on doing it. And that's how we got up to current levels of consumption." Approximately 80% of the 600,000 packaged foods you can buy in the US have added calorific sweeteners (this includes bread, burgers, things you wouldn't add sugar to if you were making them from scratch)."

Olisi kiva kuulla vastaavat luvut Suomessa. Ongelma ei ole täällä ehkä noin paha?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei minulle ainakaan ole pitkään aikaan syötetty yhtään mitään. Ihan itse olen sokerini syönyt.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Otsikko oli tarkoituksella provosoiva :) (Lustigin mielestähän meille syötetään sitä sokeria vähän väkisinkin, kun sitä joka paikkaan tungetaan.)

Timo Raunio

Yksi selitys tähän sokerien tunkemiseen joka paikkaan liittyy tuohon jutun alussa mainittuun rasvakeskusteluun - ja sitä kautta myös terveysviranomaisten osaamattomuuteen.

Kun viralliseksi doktriiniksi takavuosina omaksuttiin (ilman mitään pätevää tieteellistä näyttöä) käsitys siitä, että rasvat (ja etenkin ns. kovat rasvat) ovat terveydelle haitallisia, teollisuus rupesi valmistamaan joukoittain "terveellisiä" vähärasvaisia elintarvikkeita, joka markkinoitiin "kevyttuotteina".

Näistä tuotteista oli rasvan määrä vähennetty mahdollisimman minimiin, joskus jopa täysin nollaan. Tästä seurasi kuitenkin sellainen ongelma, että tuotteet eivät maistuneet juuri miltään. Tämä pyrittiin sitten kompensoimaan sillä, että lisättiin sokerin määrää oikein reippaasti - sokerihan on tunnettu ja yleisesti käytetty maun antaja.

Tämän seurauksena "kevyttuotteet" muodostuivat suoranaiseksi irvikuvaksi omalle tuoteryhmänimikkeelleen. Sokeri kun tosiasiassa on huomattavasti pahempi lihottaja kuin rasva, joten "kevyttuotteita" laihdutusmielessä popsineet ihmiset tuppasivat pikemminkin lihomaan kuin laihtumaan. Ja lihomisen päälle tulivat vielä runsaan sokerinkäytön muut terveysongelmat.

Timo Raunio

Erittäin mielenkiintoista luettavaa koskien sokerin liikakäyttöä (ja myös tuota sokerin pakkotuputtamista) on ruotsalaisen tiedetoimittaja Ann Fernholmin kirjoittama teos:

Ett sötare blod - om hälsoeffekterna av ett sekel med socker (Bokförlaget Natur och Kultur, 2012)

Teos on julkaistu myös suomeksi, tosin aika epäonnistuneella ja harhaanjohtavalla nimellä:

Totuus hiilihydraateista (Minerva, 2013)

Kirjassa käydään hyvin läpi tiedemiesten takavuosikymmeninä tekemää selvitystyötä sen suhteen, mikä on syynä länsimaiden korkeisiin sydän- ja verisuonisairauksien määrään. Tässä yhteydessä kuvataan, miten tutkijat sitten erehtyivät väärille jäljille ja alkoivat pitää (kovia) rasvoja kaiken pahan syynä. Kun tutkijoiden ja viranomaisten huomio sitten oli käytännössä suuntautunut yksinomaan rasvojen vastaiseen taisteluun - joka pahimmillaan äityi miltei vainoharhaisuuden asteelle - pääsi toinen ongelma eli sokeri kuin koira veräjästä. Ja mikä nurinkurisinta, kansalaisten saamaa sokerimäärää koko ajan jopa lisättiin voimakkaasti (vrt. kirjan ruotsinkielinen nimi).

Vasta myöhemmin alettiin sitten pikku hiljaa oivaltaa, että eihän rasva oikeastaan olekaan mikään iso ongelma, vaan sokeri on paljon pahempi vitsaus! Lääkäreiden ja "asiantuntijoiden" keskuudessa kuitenkin esiintyy hyvin paljon muutosvastarintaa, ja tätäkin puolta kirjassa sitten esitellään.

Vaikka näytöt sokerin haitallisuudesta ovat tulleet päivä päivältä selvemmiksi, iso osa "asiantuntijoista" pitää yhä kiinni 1970-luvulla omaksumistaan käsityksistä. Näin siitäkin huolimatta, että lihomisen sekä sydän- ja verisuonitautien lisäksi sokerin yhteydestä mm. syövän syntyyn on olemassa hätkähdyttävää näyttöä.

Pirjo Jokinen

En tiedä mikä omalla kohdallani aiheutti muhkeutumisen vaihdevuosien aikaan?

Lapsena olen ollut laiha ja puolestaan sisko oli pulskahko, vaikka syötiin ihan samaa ruokaa.

Olen syntynyt -56 ja elettiin paljolti omavaraistaloudessa kun oli mummula, jossa viljeltiin kahden suvun perunat ja sitten pienemmälle porukalle juurekset. Oli marjapuskaa, hedelmäpuuta, sienestettiin, marjastettiin. Ympäristössä oli karjallisia, joille oli maitotinkiä. naudanlihat saatiin vaihtokaupalla, siat oli omasta takaa.
Kalaa oli myös usein kun miehet kävi kalassa.
Kun äiti alkoi leipoa, kesäaikaan me lapset kirmastiin keräämään "aniksia" pihatanhuvilta.

Oltiin kuitenkin ihan eri kaliiberia systerin kanssa.

Minullakin sitten aikuisiällä paino on vaihdellut. Liikunnalla on selkeä merkitys. Olletikin vaihdevuosien hormonitoiminnan vaikuttaminen aineenvaihdunnan hidastumiseen, vaikka niitä hikiaaltoja tuleekin niin elimistö toimii ihan erilailla kuin lapsena, teininä, aikuistuessa, sukukypsänä. Siihen liikuntaelinvaivat, jotka nekin pöllähtää samaan syssyyn nivelkipuina, särkyinä ja kun vielä lopetin tupakoinnin, niin milläs sitä sitten enää pikkunälkiä kuittaamaan.

Systeri on sitten jatkanut tupakointiaan ja näytti laihtuneen, mutta se mikä on oleellista, miksi ihmeessä kaksi sisarusta, joilla ei ole ikäeroakan kuin 2,5v. ovat kuin eri planeetalta?

Minä olen autisti, sisko ei.

Ja sisareni on ollut aina enemmän liikkeellä, tehnyt enemmän fyysistä. Kun minä nysväilin lapsena omia juttujani itsekseni, systeri hoiti pikkulikasta saakka naapurin maatilalla lehmiä ja hevosia ja oli aina minua pulskempi ja sama ruokavalio meillä oli.

En usko noihin hiilariterapeutteihin.

Myöntäväty itsekin että ihmisillä on yksilöllisiä eroja sokerien imeytymisessä, sitten sivuuttavat mitä just sanoivat ja alkavat paasata hiilareiden ja sokereiden kauhuista.

Mitä, mitä ihmiselle jää syötäväksi jos ruokavaliosta poistetaan jyvät, kaikki se hiilihydraatti, jota on siemenissä (vilja), marjoissa, hedelmissä, juureksissa.. siis kaikessa muussa paitti lihassa. Vai sisältääkö kasvissyöjien lihakin jotain kasvisperäistä?

Oma äiteni on ikänsä syönyt samaa ruokaa kuin lapsuudessani. Toki modernisoidusti ja nykyään myös eineksiäkin välillä, mutta ihan semmosta perusihmisravintoa.

Eikä meillä mutsi ole ikinä ollut lihava. Äitinsä oli ja olikin melkoinen punkero. Äiten isä oli kuikelo. Samoja ruokia söivät.

Jos ei vetele turhia väri- ja lisäaineita sisältäviä mässyjä niin ihan tavallinen ruoka on ok. Sillä on pysytty hengissä tähänkin saakka.
Ymmärrettävämpää ois vaahdota alkoholinkäytön vaaroista, mutta meuhkaaminen ihan tavallisesta ruokavaliosta, joka on aina tavalla tai toisella paikallista, se on omituista. Ei meillä täällä voida kaikkia ertelän viikunoitakaan ruveta pelkästään popsimaan vaikka paleontologisesti esivanhempamme niitää ois syöneet ja höh! Niissähän on sokeria. Entäs banaanit?

Mikä lie ongelma on tavallinen ruoka maailmassa jossa on yhä ongelmana aliravitsemus?!

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Veikkaan, että merkittävintä ois oikeasti saada ne piilosokerit pois, kuten blogisti jo vihjais. Ihmisten on huomattavasti helpompi kontrolloida sokerinkulutustaan jos siihen laskee kahvikuppiin laitetut sokeripalat, säydyt herkut jne. Vaikeammaksi se muuttuu, kun siihen pitäisi muistaa ottaa huomioon ketsuppi, laitosravintolan ruuat jne.

Mikko Hammarberg

Mun on vähän vaikea nähdä piilosokeria vakavana ongelmana. Mistä te oikein sitä saatte? Oma ruokavalio koostuu pitkälti hedelmistä, marjoista ja vihanneksista, pelkistetyistä (ei maustettuja tms) maitotuotteista, itse valmistetusta kalasta ja vaaleasta lihasta, lisäaineettomasta jälkiuunileivästä ja riisistä/pastasta/kvinoasta tms. Ravintoloissa ja lounaspaikoissa tulee sitten suosittua jotain mahdollisimman pelkistettyä salaatti, liha ja vihannekset linjaa. Herkkuina toimii vaikkapa tumma suklaa, homejuustot ja viini.

En usko saavani juurikaan piilosokereita. Noita saadakseen pitää ostaa jotain pitkälle prosessoitua huttua. Silloinkin yleensä pakkausta lukemalla ja omaa järkeä käyttämällä piilosokerit saa paljastettua, ja pakkauksen voi jättää halutessaan kauppaan.

Tarkoitukseni ei ole olla tyly ketään keskustelijaa kohtaan, mutta mun mielestä piilosokerit kuullostaa lievästi tekosyyltä, jolla omaa vastuuta ulkoistetaan elintarviketeollisuudelle tms. Vähän sama juttu, kuin kilpirauhashäiriöt ja poikkeava metabolia. Omasta mielestään näitäkin on tosi monella ylipainoisella, vaikka oikeasti kysymys on omista valinnoista.

Saatan olla myös väärässä ja/tai liian ehdoton. Antakaa joku esimerkki tuotteesta, missä on paljon piilosokereita mitä ei pakkauksesta voi päätellä, ja mitä voisi maalaisjärjellä ajateltuna pitää terveellisenä?

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Eli sinun mielestäsi ihmisen ylipaino on aina pelkästään ihmisen omaa syytä? Geeneillä, markkinoinnilla, ihmisen fysiikalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa?

Minä en ole ihan niin mustavalkoinen. Ja uskon, että elintarviketeollisuudella/markkinoinnilla on osansa sopassa, kuten monella muullakin tekijällä, myös ihmisellä itsellään.

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2011100514516678_ru....
"Pahimmat sokeripiilot:

Ketsuppi, pähkinävoi, salaatinkastike, jogurtti, aamiaismurot, valmiskeitot, myslipatukat, pikaruoka, leipä ja säilykevihannekset."

Leipä ja salaatinkastike. Siinä tuolta listalta minun käyttämäni sokeripommit. Ja joo, en jaksa joka kerta tehdä salaatinkastiketta itse, koska sitä saa kaupasta. En myöskään löydä aikaa tehdä leipää alusta asti itse. Saanko nyt syyttää vain itseäni? Vai voisiko ajatella, että tuotteseen on ehkä vähän turhaankin tungettu sokeria?

Toinen artikkeli:
https://kiloklubi.fi/artikkelit/Tarkista-piilosoke...
"Tyypillisimpiä sokerien saantilähteitä ovat tuotteet kuten virvoitusjuomat, tuoremehut, soseet, hedelmäsmoothiet, ja kasvisshotit, makeiset, jäätelö, kahvileivät ja osa aamiaisviljavalmisteista kuten muroista ja mysleistä."

Voihan se olla, että jos piilosokeri otettaisiin pois, kukaan ei enää ostaisi leipää ja salaatinkastiketta. Kun nyt olemme päässeet niiden makuun...

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #35

Mun mielestä ylipaino on miltei kaikissa tapauksissa ihmisen omista valinnoista johtuvaa. Toki on sairauksia (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta), jotka ylipainoa aiheuttavat, mutta nämä ovat oikeasti melko harvinaisia.

Geeneillä, markkinoinnilla yms on tekemistä ihmisten painonhallinnan kanssa. Ne eivät kuitenkaan estä ketään olemasta normaalipainoinen. Tai no, lähestulkoon ketään, tästäkin taitaa olla jotain poikkeuksia kuten geenivirheen tuloksena häiriintynyt metabolia. Lopulta 99 prosentilla ihmisistä painonhallinta kuitenkin pelkistyy siihen yksinkertaiseen yhtälöön saadun energian ja kulutetun energian välillä, ja ravinnon yleiseen laatuun.

Olen ollut parin lähipiirin ammattiurheilijan tukena ravintoasioissa. Nämä ihmiset ovat olleet normaalipainoisia ja erittäin hyväkuntoisia, mutta silti heillä on ollut jollainlailla häiriintynyt suhde ruokaan, jopa lievään syömishäiriöön viittavia oireita. Tiedän, että yllä esittämäni yksinkertaiset asiat muuttuvat käytännössä monimutkaisiksi, kun mukaan lisätään ihmisen mieli haluineen ja tunteineen. Tiedän, että syyllistäminen ei käytännön tilanteissa auta, vaan todennäköisesti johtaisi tilanteen pahenemiseen.

Silti, mun mielestä ravintoasioiden korjaaminen tai ylipaino-ongelman voittaminen lähtee siitä, että ihminen ottaa itse vastuun omasta toiminnastaan. Asioihin voi vaikuttaa, terveelliset elämäntavat voi oppia ja onnistua painonhallinnassaan. Tätä ei kuitenkaan tapahdu, niin kauan kun ulkoistaa vastuun asiasta jollekin muulle.

Mitä tulee piilosokereihin, niin ylläolevat listat ovat mielestäni paljon kertovia. Eivät sisällä varsinaisia yllätyksiä, tai omasta ruokakaapista löytyviä aineita leipää lukuunottamatta. Senkin kohdalla pääsee aika pitkälle, kun tekee leipähyllyn kohdalla fiksun valinnan. Sieltä kyllä löytyy ravintokoostumukseltaan kotileipää vastaavia tuotteita, jos ei parempiakin. Tietysti leipä nyt on jo tuotteena sellainen, että siinä on väistämättäkin melko paljon hiilihydraatteja ja jonkin verran sokereitakin. Tasapainoisen ruokavalion osana käytettynä ei kuitenkaan niin paljon, että siitä olisi minkäänlaisia haittavaikutuksia.

Salaattikastikkeena toimii täällä öljy ja balsamietikka. Rypälemehupohjaisena jälkimmäinen saattaa sisältää piilosokereita tai muita hirvityksiä, mutta otan tämän tietoisen riskin. :)

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen Vastaus kommenttiin #47

Jäin vielä miettimään sitä, että entä jos sokeri todella on "huume", kuten nämä muutamat asiantuntijat väittävät. Ja että tietty osa ihmisistä on sokeriaddikteja. Siis vastaavassa tilanteessa kuin päihderiippuvaiset. Se vähän mutkistaa hommaa. En siis tiedä, onko tällaista addiktiota olemassa, mutta asia mietityttää.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #48

Uskoisin, että sokeri on jonkin tason huume. Olen nähnyt tästä ihan loogiselta vaikuttavia tieteellisiä todisteluja ja kokeita (sokeri lisää dopamiinin eritystä rottien aivoissa, reaktio samankaltainen kuin huumeilla), ja omat empiiriset havainnotkin tukevat teoriaa.

Ainakaan lähipiirissä tuo riippuvuussuhde ei kuitenkaan ole ollut niin voimakas, etteikö siitä olisi mahdollista päästä myös eroon. Ja sokerin kohdalla vaikuttaisi siltä, että mitä pidemmän aikaa ihminen on "kuivilla", sitä helpommaksi vähäsokerinen elämä puuttuu. Keho siis pikku hiljaa unohtaa vaatia koko ainetta, kun ei ole pitkään aikaan sitä suurina määrinä saanut.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #47

Kilpirauhasen vajaatoiminta on nopeasti yleistyvä sairaus. Se ei todellakaan ole harvinainen nykyään ja se on edelleen alidiagnosoitu. Vajaatoiminnasta kärsivät eivät pääse yleensä hoitoon ennen kuin sairaus on edennyt pitkälle ja kestänyt useita vuosia. Vuonna 2010 yli 234 000 suomalaista sai kelalta korvauksia tyroksiinista. Tällä hetkellä määrä lienee ylittänyt jo 250 000 henkeä.

Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2000, hieman yli 100 000 sai kelalta korvausta tyroksiinilääkityksestä. Selvää vajaatoimintaa sairastavia on siis väestötasolla näiden lukujen perusteella 5-10%, piilevää vajaatoimintaa sairastavia on vielä näiden lisäksi koska kaikki vajaatoiminta ei näy tavallisissa testeissä. Lisäksi voidaan päätellä, että sairastuneiden määrä on erittäin nopeassa kasvussa.

Jos ylipaino-ongelman hoitaminen olisi niin helppoa, että siihen riittää vastuun ottaminen, miksi 95% laihduttajista epäonnistuu? Jos vastuullisuus on niin vaikeaa, se on silloin tehoton keino. "Vastuun ottaminen" ei ratkaise ylipaino-ongelmaa. Se on vain helppo keino siirtää väestötason epidemia yksittäisen henkilön harteille.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #51

Olet oikeassa lukujen suhteen, tauti on todellakin selvästi yleisempi mitä oma mutuni asiasta kertoi. Terveyskirjaston mukaan 240000 ihmistä sai vuonna 2013 Suomessa tyroksiinihoitoja, eli 4% väestöstä. Tauti on muuten neljä kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Tyroksiinihoitojen jälkeen painonhallinta normaalikeinoin on kaiketi taas mahdollista?

Ylipaino-ongelman hoitaminen ei ole niin helppoa, että kaiken ratkaisee vastuun ottaminen. Näin en toivottavasti ainakaan edes väittänyt. Yritin vain sanoa, että vastuun ottaminen ja ulkopuolisten syyllisten etsinnän lopettaminen on ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisua, muitakin toimenpiteitä toki tarvitaan. Vastuun ottamiseen kuuluu myös se, että hakeutuu lääkärin vastaanotolle selvittämään mahdolliset sairaudet, jos näitä on syytä epäillä. Jos ihminen selittää ylipainonsa elintarviketeollisuuden salaliitolla ja pahojen yritysjohtajien ruokaan piilottamilla sokereilla, ei hän todennäköisesti näe tarvetta hakeutua edes sinne lääkäriin.

Mikäli ylipainoon ei liity varsinaisia sairauksia, on painonhallinnassa onnistuminen mahdollista meistä jokaiselle. Positiivisella mielellä ja tilapäisiä taka-askelia pelkäämättä vain rakentamaan sitä uutta terveempää elämää. Ja tämä ei nyt ollut perimmäinen ratkaisuehdotukseni ylipaino-ongelmaan, vaan pientä vastapainoa kaikelle sille tylytykselle, mitä olen tainnut keskusteluketjussa esittää.

Kokonaisuutena ylipaino-ongelmaan ei ole väestötasolla tietenkään mitään yhtä yksittäistä ratkaisua. Valtiovallalla on joitakin keinoja, kuten verotus ja valistuksen jakaminen. Lisääntyvä ymmärrys ihmisen metaboliasta ja eri ravintoaineiden vaikutuksesta siihen auttaa varmasti ongelman ratkaisussa. Yksilötasolla ongelma on mielestäni sukua muille elämänhallintaongelmille, eikä näille ole mielestäni yhtä kaikkia ihmisiä koskevaa selitystä tai ratkaisua. Tietoa on kuitenkin tarjolla, ja jokaisen ihmisen on mahdollista löytää se oma, itselle sopiva ratkaisumallinsa. Lopulta paljon on kiinni omista ajattelutavoista ja omanarvontunnosta. Kun arvostat itseäsi ja omaa kehoasi, ja sinulle tarjotaan riittävästi tietoa siitä, miten voit pitää itsesi terveenä ja kunnossa, ollaan jo pitkällä. Kun vielä pienten onnistumisten myötä alat uskoa tarjottujen keinojen olevan oikeasti tehokkaita, alkaa positiivinen kierre olla valmis.

Timo Raunio

Jenni on tässä kyllä ihan oikeilla linjoilla.

Tietysti piilosokeria pystyy välttämään, mikäli tieten tahtoen valitsee oikein askeettisen ruokavalion - ja myös elää olosuhteissa, joissa sen noudattaminen on helposti mahdollista.

Aika harvalla ihmisellä kuitenkaan on nykypäivänä tällaista mahdollisuutta. Lähdetään nyt jo vaikka ihan päiväkodista ja koulusta liikkeelle; siellähän on käytännössä syötävä sitä, mitä eteen laitetaan - eli prosessoitua valmisruokaa piilosokereineen ja lisäaineineen. Eikä tilanne aikuisenakaan usein tästä kovin paljon muutu, kun ajatellaan vaikka työpaikkaruokailua.

Tai vaikka menisi ravintolaankin syömään - siis ihan "oikeaan" ravintolaan eikä mihinkään Mäkkäriin - niin sielläkin tarjonta alkaa yhä enemmän olla sitä, että teollisesti tuotettuja puolivalmisteita vain lämmitetään ja loppuviimeistellään, ja annos sitten tarjoillaan asiakkaan eteen.

Lisäksi viittaan samaan, jota tuolla edellä jo kirjoitinkin. Eli koska kaikki mainokset ja tuoteselosteet - ja suurelta osin jopa virallinen terveysvalistuskin - paasaavat noiden valmisruokien, leipien, hedelmämehujen, (maustettujen) jogurttien ja ketsuppien "terveellisyyttä" ja "herkullisuutta", niin aika harvalla tavallisella ihmisellä on pokkaa ja ymmärrystä ruveta toimimaan täysin päinvastaisesti kuin mitä tämä kööri yhteen ääneen toitottaa.

Varsinkin kun vielä taustaksi muistetaan, että suomalaiset jo alakoulusta lähtien kasvatetaan hyvin auktoriteettiuskoisiksi "mallikansalaisiksi", joiden korkein hyve on viranomaisten ja muiden auktoriteettien kunnioittaminen - ja vastaavasti kaikenlainen oma-aloitteisuus ja kriittisyys halutaan nähdä yksinomaan pahana ja pois karsittavana piirteenä.

Mikko Hammarberg Vastaus kommenttiin #40

Mun mielestä oma ruokavalioni ei ole mitenkään askeettinen. Prosessoimattomista ja terveellisistä raaka-aineistahan voi tehdä vaikka mitä, jos vain haluaa.

Puollustan myös hiukan laitosruokaloita ja ravintoloita. Mielestäni näistä saa useimmiten ihan perusok ravintoa. Laitosruokalan linjastosta lautaselle reilusti salaattia, tarjotut lihatuotteet ja maltillisesti hiilaripommeja kuten perunamuusia tms. Mielestäni ravintoloista saa myös ihan kelpo annoksia, tyyliin kalaa/lihaa, vihanneksia ja salaattia.

Omassa työpaikassani moni toimistotyöläinen on joutunut entistä pahempiin ongelmiin, kun on painonhallintasyistä jättänyt työpaikkalounaan väliin ja turvautunut omiin varsin kevyisiin eväisiin. Säännöllinen ruokailurytmi on mennyt sekaisin, ja illalla nälkäinen ja väsynyt toimistotyöläinen on syönyt kotona kaikkea mitä ei pitäisi.

Timo Raunio Vastaus kommenttiin #49

"Omassa työpaikassani moni toimistotyöläinen on joutunut entistä pahempiin ongelmiin, kun on painonhallintasyistä jättänyt työpaikkalounaan väliin ja turvautunut omiin varsin kevyisiin eväisiin. Säännöllinen ruokailurytmi on mennyt sekaisin, ja illalla nälkäinen ja väsynyt toimistotyöläinen on syönyt kotona kaikkea mitä ei pitäisi."

No tämähän on juuri se klassinen virhe.

Ja entistä pahemmaksi tilanne menee, mikäli nämä "korvaavat tuotteet" ovat jotain kevytjogurtteja ym. "kevyttuotteita". Ne kun yleensä ovat melkoisia hiilihydraattipommeja, osittain juuri sisältämiensä suurien sokerimäärien takia. Ja koska niistä puuttuu rasva melkein kokonaan, ne eivät vie näläntunnetta kuin lyhyeksi hetkeksi, minkä seurauksena ihminen tulee sitten helposti napostelleeksi kaikenlaisia välipaloja pitkin päivää ja/tai sortuu illalla kotona mättämään sisuksiinsa kovalla kiireellä tosi ison (ja yleensä myös tosi epäterveellisen) aterian saadakseen kiusallisen näläntunteen veks.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ihmisen polttoaineena toimii glukoosi, joten sokeroituja tuotteita voi nauttia kohtuudella aivan hyvin. Turpoaminen johtuu usein siitä, että sokerien ohella suomalainen syö aika hiilaripitoista peruselintarviketta, kuten perunaa ja pastaa. Osa tärkkelyksestäkin muuttuu glukoosiksi, eli pakkohan siitä on osan läskiksi muuttua, ellei kulutus vastaa saantia.

Tilanteen saa helposti balanssiin vaihtamalla hiilarilähteitä alhaisemman glykeemisen indeksin tuotteisiin, eli vihanneksiin ja korvaamalla niistä osa hyvälaatuisilla rasvoilla, kuten oliiviöljyllä tai voilla. Eläinperäinen rasva on aivan ongelmaton, mikäli elukat on ruokittu asiallisesti. Rasva antaa kylläisyyden tunteen, jolloin ei tule mätettyä liikaa, eikä se sokerikaan niin himota. Suurin ongelma lihatuotteissa on kuitenkin lisätty fosfaatti, johon verrattuna sokeri on siunattua ravintoa.

Fruktoosi ei hedelmistä saatuna ole ongelma, mutta synteettistä fruktoosia lisätään lähes kaikkiin teollisiin elintarvikkeisiin. Siitä vain 75 % muuttuu glukoosiksi ja loput suoraan läskiksi, jota keho ei osaa polttaa, mikäli ruokavalio on muutenkin vähärasvainen. Lisäksi fruktoosi häiritsee leptiinin eritystä, millä on aika iso merkitys, koska leptiini välittää tiedon siitä, milloin kupu on riittävästi ravittu.

Kaloreita meiltä ei puutu, mutta ravitsemuksellisesti erinomaisia tuotteita kauppojen hyllyissä lienee reilusti alle 5 %.

Keijo Räävi

Sokeri ei ole läheskään niin paha kuin vehnä jonka poistaminen ruokavaliosta vaatii perusteellista asennemuutosta.

William Davisin bestseller "Eroon vehnästä" käsittelee vakuuttavasti vehnän aiheuttamia terveysongelmia.

Timo Raunio

Ei tässä ole kyseessä joko-tai-asetelma, vaan pikemminkin sekä-että-tilanne.

Vehnä (ja varsinkin nykymuotoon jalostettu vehnä) on epäilemättä haitallista ihmisen elimistölle, etenkin suurempina määrinä nautittuna. Mutta aivan sama pätee myös sokeriin.

Tältä pohjalta voidaankin todeta, että monet leivonnaiset ovat erityisen turmiollisia, koska ne sisältävät suuret määrät sekä vehnää että sokeria!

Tuo viittaamasi kirja "Eroon vehnästä" on tosiaan lukemisen arvoinen! Samaa teemaa on silti käsitelty jo aiemminkin. Tutustumisen arvoinen on myös:

James Bradly & Ron Hoggan: "Vaaralliset viljat - Gluteeniviljat saattavat vaarantaa terveytesi" (Amerikkalainen alkuteos jo 2002, suomeksi käännetty 2010)

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Sentään se sokeri menee ja palaa pois ihan normaalisti, kun taas aspartaamista voi saada jotain neurologista damagea, sukraloosia kertyy elimistöön ja aiheuttaa ties mitä, ja ei se sakkariinikaan tainnut olla terveellistä, ja sorbitoli pierettää. Stevia on vapahtajamme, mutta sokeri on silti parempaa useimmiten. Kandeis vähän miettii nyt. Sokeriverokin oli ihan tyhmä keksintö, koska se eniten vaan ärsyttää lapsia, jotka on köyhiä muutenkin, koska ne ei pääse minnekään töihin. Jos tosissaan halutaan terveellisiä elämäntapoja, niin se lähtee kaupunkisuunnittelusta (tiivis asuminen, kevyen liikenteen väylät), hyvistä lounasruokaloista sekä työpaikoilla, että koulussa (koulun salaatit oli lapsuudessa ihan hanurista verrattuna nykyiseen Fazer Amica salaattiin.), ja yleisestä kulttuurimuutoksesta ruuan suhteen, että esim. pikaruokaloista saisi salaattiakin järkevällä hinnalla. Tässä kärjessähän menee kebabbilat ja ABC-ravintolat, koska molemmista saa yleensä ihan kiitettävästi salaatteja illallakin - sen normaaliaterian kanssa. Itse haluaisin nähdä Tampereen Aamuruskon kaltaisten uuniperuna+salaatti -pikaruokaloiden yleistyvän. Hintakin vajaa 8 euroa, ja on terveellinen setti. Lisäksi kannattaisi ottaa askeleita myydä ruokakaupassa sertifioidusti paketista syötäviä vihanneksia ja hedelmiä, eli esipestyjä. Kaikki tietää kai, että periaatteessa jonkun bakteerin x takia ei raakoja kuorimattomia porkkanoja pitäisi edes syödä (t. Evira), mutta kyllä mä nyt elossa pysyin kun viimeks söin pestyjä miniporkkanoita. Mutta kyllä niihin silti sertifikaatti ois hyvä saada - paketissahan lukee, että huuhtele ennen käyttöä. Mä varmaan jossain festareilla huuhtelen mun porkkanoita? Toinen ongelma on pakastemarjat, joissa voi olla ekinokokkia tai A-hepatiittia, tai norovirusta. Koita siinä nyt sitten jollain trangialla niitä keitellä ja nauttia - taitaa se mars-patukka sittenkin olla se helpompi valinta. Mutta tämänkin voi ratkaista myymällä sertifioituja marjoja.

Sen kyllä allekirjoitan, että kaupat on täynnä huonoja ruokia, kuten maustetut jogurtit. Mutta sinne hyllyyn ne jääkin. Käyhän siitä vierestä bodarit hakemassa pelkkää maustamatonta rahkaa kärrytolkulla. Ensimmäiseksi menee kanasuikalepakettiriveistäkin tyhjäksi ne maustamattomat. Se marinadihan on ihan kuraa, ja kyllä ne ihmiset sen tietää.

Käyttäjän JenniTamminen1 kuva
Jenni Tamminen

Moskamardinadeihin ovat tainneet ihmiset todella herätä. Naturellien broilerien hyllyt tosiaan aina ensimmäiseksi tyhjänä.

Timo Raunio

Juho on aivan oikeassa tuon aspartaamin suhteen.

Niin paljon kuin olenkin sokeria tuossa edellä moittinut, niin johonkin aspartaamiin verrattuna se kuitenkin on sentään suhteellisen pieni paha. Aspartaamihan ylipäätään tuotiin markkinoille kepulikonsteihin turvautumalla. Koska aine ei olisi normaaleista terveysviranomaisten tarkastuksista päässyt läpi, sen valmistaja joutui rahan ja suhteiden avulla järkkäämään "ohituskaistan", jolla normaalimenettely ohitettiin.

Tässäkin palaamme taas tuohon kevyttuotteiden ongelmaan: ne ovat hyvin usein epäterveellisempiä (ja monesti myös lihottavampia) kuin vastaava perinteinen tuote.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset